nahtya ja koettua

Noniin, nyt ollut muutama paiva hiljaista talla rintamalla. Tosiaan, Jaipurista on siirrytty eteenpain, lyhyehkon viidakkoseikkailun kautta Agraan ihailemaan Mahtavaa Taj Mahalia ja sielta yojunalla Varanasiin, taalla ajattelin sitten huilata pari paivaa ja ihmetella maailman menoa.

Viimeisena paivana Jaipurissa kavelin kaupungin katuja kun huomasin puussa apinaemon jonka sylissa oli pieni poikanen, otin pari askelta lahemmas ottaakseni kuvan niista, samassa tunsin kuinka limainen pieni kasi taraytti poskelle. Se oli isukki kun tuli suojelemaan omiaan, en saanut kuvaa aidista ja pojasta mutta vihaisesta isasta kyllakin.

Kavin lyhyehkolla safarilla (maksoin itseni kirjaimellisesti kipeaksi, silla sairastin vuorokauden vatsataudin sen jalkeen), jossa ei muuta ihmeellista kuin leopardi. Tiikereitakin siel kuulemma piti olla mutta kavi huono tuuri kun ei nakynyt.

Agraan saavuttuani menin nukkumaan ja ajattelin etta aamulla sitten lahden talsimaan kohti Taj Mahalia. Paatin kuitenkin ottaa Tuktukin silla matkaa oli aika paljon, emme paasseet montaakaa sataa metria kun poliisit pysayttivat liikenteen juuri nenamme edesta. Tama ilmeisesti on kaytanto kun arvovieraita saapuu. Koko tie lentokentalta Taj Mahalille oli suljettu, ja vierailut turisteilta oli kielletty Venajan presidentin vierailun takia. No ei siina muu auttanut kun odottaa etta limusiini valui silmien editse (olihan se pakko nahda), ja sitten pariksi tunniksi kavelemaan ympyraa kun eteenpainkaan ei paassyt.

Kun portit lopulta avattiin kaduille ja Taj Mahaliin, ihmisten maara oli aivan kasittamaton, onneksi olin aika jonon karkipaassa ja paasin sulavasti eteenpain, silla kun tulin ulos Mahalista, oli jono kuuleman mukaan yli kilometrin. Mutta naky oli kylla kaiken vaivan, odottamisen ja jokaisen euron vaarti. On se vain ihmeellinen paikka. Sanoin kuvaamattoman kaunista. Se on itse nahtava.

Toivuttuani tasta episodista siirryin juna-asemalle (olin etukateen ostanut lipun, silla taalla voi joutua odottamaan jopa 3-4 paivaa lippua junaan). 3 tuntia odotusta asemalla, 4 sahkokatkosta ja muutama kymmen rottaa odotushuoneen lattialla. Lopulta paasin junaan, jossa odotti makuupaikka, saali vain etta sangyt oli suuniteltu puolta pienemmille ihmisille. Paasin samaan hyttiin intialaisperheen kanssa johon kuului 2 lasta, isa ja aiti. Meinasin pyytaa lapsia siirtymaan ulkopuolelle siksi aikaa kun kapuan ylimmalle pedille, ei meinaan ole lasten silmille semmonen taistelu. Mutta hyvin meni loppujen lopuksi ja 12 tuntia junassa. Nyt olen siis pyhassa Varanasin kaupungissa. Taidan lahtea ihastelemaan Ganges jokea, katsotaan mita se kuljettaa mennessaan.

Nyt taytyy sanoa etta reilu 2 viikkoa kerjaavia ja tippia pyytavia intialaisia alkaa riittamaan, onneksi kohta paasee eteenpain.