Ainiin...

ja iso kiitos kaikille jotka ovat lukeneet blogia ja seuranneet matkan etenemista. Kiva huomata etta nainkin moni on jaksanut lueskella kirjoituksiani. Vaikka tekstit eivat aina mita hienointa muotoa olekaan :)

Se oli siina..

Tama matka olis nyt sitten niinkun pistetta vaille paketissa. Lahes 2 ja puoli kuukautta olen nyt kierrellyt pitkin kaakkois aasian maita ja mantuja. Paljon olen nahnyt ja kokenut. Monia mielenkiintoisia ihmisia olen tavannut. Kaiken kaikkiaan loistava reissu ollut. Yhtaan ei harmita etta lahdin alunperin matkaan. Ainoa asia mika harmittaa, on etta joutuu lahtemaan takaisin kylmaan, vaikka toisaalta onhan se ihan jees paasta kotikulmille.

Jotenkin minusta tuntuu etta paluu kotikaupunkiin tulee olemaan vain valiaikainen etappi, himo paasta tutkimaan uusia paikkoja on huikaiseva.

Ikava kylla en nyt ehdi kirjoitella sen enempaa raporttia matkan annista silla lento kohti Dusseldorfia lahtee muutaman tunnin paasta ja pitaa siirtaa itseni lentokentalle.

Mieli ja Suomen lippu korkealla takaisin kohti tuhansien jarvien maata --->

Tien paalla....

Phonsavanin kaupungissa, Laosissa, oli tarkoitus viettaa vain paiva pari ja jatkaa matkaa kohti Vietnamin Hanoita. No ensin sanottiin etta bussit liikkuvat vasta maanantaina ja enkohan mina nukkunut ensimmaisen kerran pommiin juuri maanantai aamuna. Eli minun bussini kohti Vietnamia lahti vasta tiistaina. 12 tunnin matka, mutta maisemat olivat kylla niin upeita etta ei harmittanut yhtaan. Upeita vuoristomaisemia kummallakin puolella kun kulkuneuvo pujotteli serpentiiniteita alaspain kohti Vinhin kaupunkia Vietnamissa (aikaa saastaakseni paatin jattaa Hanoin valiin talla kertaa).

Eron Laosin ja Vietnamin valilla huomasi itse asiassa heti kun ylitti rajan. Kaikista vierailemistani maista, Vietnam on lahempana Intiaa kuin muut; kauhea maara ihmisia joka puolella, liikenne kaoottista, likaista joka puolella ja hirvea meteli. Nyt jo tuli ikava Laosin rauhallista ilmapiiria.

Jokatapauksessa, Vinh, joka ei ole mikaan suurkaupunki, vaikutti ihan OK mestalta, mutta en jaisi sinne 1 yota pitemmaksi aikaa. Niinpa lahdin heti seuraavana paivana junalla kohti Ho Chi Minh Citya (tai Saigon, kuten taalla paremmin tunnetaan). Pitka junamatka oli, mutta loppujen lopuksi paasin perille. Viela en ole ehtinyt kylilla paljon pyorimaan, mutta pari paivaa tassa nyt olisi aikaa ottaa selvaa mika on homman nimi...

Laos

Huhhuh.. Reilut 24 tuntia bussissa nukkumatta Siem Reapista Vientianeen, Laosin paakaupunkiin. Oli uuvuttava mutta erittain hauska matka. Ensimmaiset 5 tuntia taittui pikkubussilla joka oli erittain ylibuukattu, liikkumatilaa oli n. 3cm joka suuntaan. Kun kuulimme etta oli aika vaihtaa isompaan, VIP bussiin, huokaisimme helpotuksesta. Mutta ei! Kun kapusimme portaat bussin ylakertaan, huomasimme etta tamakin bussi oli huomattavan ylitaynna. Ei muuta kuin metalliportaille istumaan. Hetken siina aimisteltyamme, paikat hieman jo puuduksissa, eras ranskalainen heppu sai loistoidean. Kaikkien matkalaisten tavarat oli ladottu bussin alakerrassa olevaan sailytystilaan, paatimme kavuta kapsakkien paalle huilimaan. Tama oli loistava veto. Seuraavat 6 tuntia menikin sitten loikoillessa pehmeimmalla mahdollisella pedilla, 3 muun matkaatekevan, (ranskalainen, venalainen ja saksalainen), seka yhden valkoviinipullon kanssa. Hauskaa oli ja matka taittui rattoisasti. Rajan ylitys Laosiin taittui vaivatta, viisumit hoitui kadenkaanteessa ja parien lahjuksien jalkeen oli leimat passeissa. Oli taas aika vaihtaa bussia, yobussiin.

Loput 12 tuntia matkasta taittuikin sitten sangyssa loikoillessa, tosin tilaa oli sen verran etta kaikki makasivat kyljellaan koko matkan ja jalat koukussa, ei tullut uni. Lopulta saavuin onnellisesti Laosin paakaupunkiin. Melko pieni, mutta sitakin rauhallisempi kaupunki ystavallisine ihmisineen, viihdyin.

Tarkoitus oli ottaa heti seuraava bussi Hanoihin, Vietnamiin, mutta tama osoittautuikin vaikeammaksi, seuraava bussi Vietnamiin nimittain liikennoi vasta maanantaina, kiinalaisen uudenvuoden takia. No sen paivan (perjantai) kaveleskelin Vientianen katuja Venalaisen reissaajan kanssa (ja mikas oli hanen kanssaan kavellessa, han kun otti huolen kaikista mahdollisista maksuista sina paivana, patakkaa tuntui loytyvan). Illalla 8 aikaan sitten oli taas aika siirtya bussiasemalle, bussi kohti Phonsavanin kaupunkia lahti klo. 20. Noin 11 tunnin istuminen, jalleen, erittain taydessa bussissa ja lopulta saavuin tahan mukavan tuntuiseen pieneen kylaan. Viela en tieda mita taalta loytyy silla nukuin lahes koko taman paivan. Nyt taytyy vain toivoa etta taalta olisi paremmat yhteydet Vietnamin puolelle, ainakin olen lahempana rajaa..

Ensi vaikutelma Laosista on erittain positiivinen, tama asukasluvultaan hieman Suomea isompi valtio vaikuttaa melko rauhalliselta ja ihmiset ovat ystavallisen tuntuisia, aidosti. Kerjaamista ja himokaupustelijoita ei juurikaan ole viela tullut eteen, hyvalta nayttaa...

Cambodia

Phnom Penhissa tuli vierailtua kansallismuseossa ja Royal Palacessa jotka olivat molemmat melko kiinostavia kohteita. Loppuajan kiertelin ympari kaupungin katuja. Sama malli naytti toistuvan siina kaupungissa kuin muissakin taman alueen suurkaupungeissa. Keskusta-alue on taysin turistien valloittama; irkkupubeineen ja pizzerioineen. Muutama kilometri tasta helvetista ulospain ja todellinen helvetti paljastuu. Koyhyys ja kurjuus jossa suurin osa taman maan kansalaisista elaa on erittain kurjaa katseltavaa. Pikkulapset jotka juuri ovat oppineet kavelemaan, makaavat kaduilla pieni villapeite paalla, toiset penkovat roskakasoja toivoen loytavansa jotain syotavaa tai myytavaksi kelpaavaa. Naiset kantavat itkevia vauvoja sylissaan ja nayttavat silta kuin eivat olisi syoneet kuukauteen. Halu auttaa on suuri, mutta minkas teet kun ihmisia on niin paljon.

Paikallisten kertomusten mukaan Phnom Penh on kasvanut ja myoskin rikastunut kasvavan turismin ansiosta, taytyy vain toivoa etta saadut voitot osattaisi suunnata oikeaan osoitteeseen.

Joka tapauksessa matka jatkui kohti Siem Reapia jossa tarkoituksen nahda Angkor Watin temppelikyhaelmat. Oli jalleen kerran hauska tapahtuma kun saavuin Siem Reapin bussiasemalle; ensinnakin bussin edustan valloitti parikymmenta innokasta tuktuk kuskia jotka tarjosivat halpoja palveluitaan matkalaisille, no hetken siina aimisteltyani tuli vastaan nuori mies joka kantoi lappua jossa luki isoilla kirjaimilla MR. SALO. Kyseessa oli tuktuk kuski jonka guest housen omistaja Phnom Penhista oli minulle jarjestanyt kun maksoin 3dollaria ylimaaraista yopymisesta.

Tiistaina lahdin aikaisin aamulla pyoralla (jonka saa vuokrata 1dollari/paiva) kohti temppelikaupunkia. Ja taytyy sanoa etta kylla kannatti maksaa 20dollaria lipusta. 800-1100-luvuilla kyhatyt temppelit olivat mahtavia. Vaikea kuvitella etta ihminen on kasivoimin kyennyt rakennuttamaan moisia siihen aikaan. Joka tapauksessa, olisi pitanyt ostaa vahintaan 3 paivan passi jotta ehtisi nakemaan edes puolet temppeleista, sen verran iso paikka se on. Mutta kylla sita yhdessakin paivassa ehti yhta sun toista. Kovasti yrittavat kunnostaa temppeleita jotta ne kestaisivat viela toiset 1000 vuotta, mutta jopa nykypaivan tekniikoilla se tuntuu olevan erittain haastava tehtava.

Tanaan taidan vain tappaa aikaa reippaillessa pitkin katuja, huomenna aamulla klo. 05.00 lahtee bussi Laosin paakaupunkiin, matka kestaa kuuleman mukaan n. 24h. Tarkoitus vain pysahtya yoksi tai pariksi sinne ja jatkaa matkaa kohti Vietnamin Hanoita...

Matka jatkuu..

Muutama paiva Kuala Lumpuria sai riittaa. Hieno paikka, mutta miele halajaa eteenpain. Minulla oli lento varattuna perjantai aamulle kello 0700 Kuala Lumpurista Phnom Penhiin, Kambodzaan. Koska lento oli niin aikaisin, paatin menna lentokentalle jo illalla, otin viimeisen bussin keskustasta ja olin lentokentalla 11 aikaan illalla. Jalleen kerran siis yo lentokentalla, mutta saastinpahan yhden yon majoituksessa. Ja mikas siella on kivilattialla maatessa.

Lopulta saavuin Kambodzan paakaupunkiin 8 aikaan aamulla paikallista aikaa. Viisumi jarjestyi hujauksessa ja otin tuk tukin keskustaan. Taytyy sanoa etta olin vahan huolissani mika kaupungilla odottaa, kuunneltuani muiden matkalaisten kertomuksia, sain kasityksen etta tama paikka olisi vahintaan yhta karu kuin ne paikat Intiassa joissa kavin. Mutta nain ensimmaisen paivan jalkeen taytyy sanoa etta tama vaikuttaa ihan OK paikalta. Suht siistia, ainakin kaupungin ytimessa, erittain halpaa ja ihmiset vaikuttavat mukavilta.

Tosiaan. Jaoin saman tuktukin yhden saksalaisen kanssa, lentokentalta keskustaan. Sanoimme kuskille etta tama jattaisi meidat jonkun Guest Housen eteen joka ei saa maksaa yli 7 dollaria yolta. No sitten alkoikin etsiminen, osoittautui nimittain etta tama saksalainen kaveri olikin vahan tarkempi huoneiden laadun suhteen. Lopulta (taisi olla kolmas paikka) sanoin etta meikalainen jaa nyt tahan majoitukseen. Vasymys alkoi painaa siihen malliin etta oli pakko saada unta palloon.

Joka tapauksessa, ajattelin viipya pari kolme yota tassa kaupungissa, jonka jalkeen Seam Reapiin katsomaan temppeleita, ja sielta sitten Laosin rajalle...

Kuala Lumpur

Ja matka jatkui Cameronilta maanantain aamuna kohti Kuala Lumpuria. Reilu 4 tunnin bussimatka (ilmastoitu bussi jossa penkit sai makuuasentoon) joka toi Chinatowniin. Hetken kaveltya loytyi sopiva majoitus, aivan kaupungin ytimesta.

Eilen ensimmainen paiva taalla ja liittaydyin mukavan suomalais pariskunnan matkaan, kavimme mm. islamilaisen taiteen museossa ja poliisimuseossa. Hieno paiva kaikenkaikkiaan. Tanaan olisi tarkoitus lahtea katsomaan Petronas Towerseja, iltapaivaksi tosin luvattu ukkosmyrskya, etta saa nyt nahda miten kay...

Perjantaiksi varasin lennon Kambodzaan...