Uusivuosi tuli sitten otettua vastaan tassa maanosassa. Hienot oli kekkerit Khao San Roadilla Bangkokissa. Ja juhlan kunniaksi tuli syotya vahan eksoottisemmin. Maistoin matoja, heinasirkkoja ja jopa yhden skorpionin soin. Madot eivat maistuneet miltaan, skorpioni oli sitkea ja kuori tarttui kurkkuun. Heinasirkat olivat kuin ranskalaisia joilla on jalat. Serpentiini sota oli kylla vahan liioiteltua :)
Eilen varasin myos hostellin saarelta nimelta Koh Samui, sijaitsee etela Thaimaassa. Ei ollut hinnalla pilattu majoitus, 13 yota maksoi vain vahan reilu 70e. Eli pari viikkoa aurinkorantaa odottaa, siirryn sinne bussilla 3.12. ja 4.12. valisena yona.
Nyt taidan siirtya aamupalalle...
31 dec. 2010
30 dec. 2010
eksyin
Sattui pieni lapsus tanaan. Olen ollut silla taktiikalla liikkeella etta kavellen tutustuu ymparistoon parhaiten, no tana aamuna katsoin kartasta mukavan pienen puiston jossa piti olla kuntosalilaitteet, treenaamista varten. Ajattelin etta kai sita nyt voi yhden paivan tehda jotain hyodyllista. Eika matkaakaan tahan puistoon ollut kuin n. 2km. No lahdin talsimaan reippain askelin kohti oletettua suuntimaa. Tiesin etta seuraamalla jokea pitaisin saapua suoraan puiston portille. No loysin joen ja lahdin seuraaman sita, tiesin myos etta minun piti paasta jossain vaiheessa joen toiselle puolelle, tein taman.
No kaveltyani tovin aloin eparoimaan josko tama oli sittenkaan oikea suunta, mutta itsepaisesti jatkoin matkaa. Noin tunnin kaveltyani (oletin etta mittakaava kartassa ei tasmannyt) otin kartan uudestaan kateen ja aloin tutkailla ymparistoa. Kavi ilmi etta olin aivan oikein seurannut jokea, ja ylittanyt sen. Mutta kavi myos ilmi etta olin seurannut ja ylittanyt aivan vaaran joen, jonkin sivuhaaran. Nyt olinkin jo monen kilometrin paassa puistosta.
Mutta itsepaisesti tarpoen pienia sivukujia ja valilla ylittaen ruuhkaisen tien paasin yhteensa noin 3 tunnin tarpomisen jalkeen puistoon. Olin tosin niin puhki siina vaiheessa etta treenaaminen jai toiseen kertaan. Kiersin kauniin puiston pariin otteeseen ja palasin huomattavasti lyhyempaa reittia takaisin kotikulmille. Siina vaiheessa maistui kylma olut. Taalla nimittain aurinko paistaa taytta paata koko ajan.
No kaveltyani tovin aloin eparoimaan josko tama oli sittenkaan oikea suunta, mutta itsepaisesti jatkoin matkaa. Noin tunnin kaveltyani (oletin etta mittakaava kartassa ei tasmannyt) otin kartan uudestaan kateen ja aloin tutkailla ymparistoa. Kavi ilmi etta olin aivan oikein seurannut jokea, ja ylittanyt sen. Mutta kavi myos ilmi etta olin seurannut ja ylittanyt aivan vaaran joen, jonkin sivuhaaran. Nyt olinkin jo monen kilometrin paassa puistosta.
Mutta itsepaisesti tarpoen pienia sivukujia ja valilla ylittaen ruuhkaisen tien paasin yhteensa noin 3 tunnin tarpomisen jalkeen puistoon. Olin tosin niin puhki siina vaiheessa etta treenaaminen jai toiseen kertaan. Kiersin kauniin puiston pariin otteeseen ja palasin huomattavasti lyhyempaa reittia takaisin kotikulmille. Siina vaiheessa maistui kylma olut. Taalla nimittain aurinko paistaa taytta paata koko ajan.
28 dec. 2010
Thaimaa
Matka New Delhista Bangkokiin oli jalleen kerran uuvuttava, pitkat odottelut lentokentalla ja super ahtaat lentokonepaikat, onneksi oli vain 4tunnin lento. Lahto myohastyi noin pari tuntia sumun takia, onneksi kuitenkin paastiin matkaan. Tulin suorinta tieta lentokentalta matkailijan mekkaan, Khao San Roadille. Hirvea maara kaikenikaisia ja maalaisia matkailijoita samalla alueella, samalla kadulla. Majoittuminen erittain halpaa samoin ruoka ja kaikki muukin.
Taalla on mahtavaa vain istuskella kadunvarsi kuppilassa ja seurata ihmisten tekemisia. Uusia tuttuja joka paiva. (Olin juuri aamupalalla yhden Kanadalaisen ja yhden Etela Afrikkalaisen kanssa.) Kohta ajattelin lahtea kavelemaan pitkin Bangkokin katuja, vain katselemaan paikkoja.
Muutama paiva taalla ja sitten mahdollisesti kohti etela Thaimaata jollekkin saarelle (todennakoisesti Ko Samui) lepailemaan aurinkoon. Taman jalkeen sitten ehkapa muille maille (Laos, Kambodza, Vietnam...).
Taalla on mahtavaa vain istuskella kadunvarsi kuppilassa ja seurata ihmisten tekemisia. Uusia tuttuja joka paiva. (Olin juuri aamupalalla yhden Kanadalaisen ja yhden Etela Afrikkalaisen kanssa.) Kohta ajattelin lahtea kavelemaan pitkin Bangkokin katuja, vain katselemaan paikkoja.
Muutama paiva taalla ja sitten mahdollisesti kohti etela Thaimaata jollekkin saarelle (todennakoisesti Ko Samui) lepailemaan aurinkoon. Taman jalkeen sitten ehkapa muille maille (Laos, Kambodza, Vietnam...).
26 dec. 2010
Se siita
Noin. 3 viikkoa Intiassa ja aika siirtya eteenpain, seuraavanan kohteena siis Bangkok. Luin juuri lehdesta etta Delhissa on peruttu ja siirretty paljon lentoja sumun takia, toivottavasti paasen matkaan silla viisumi menee umpeen huomenna.
Paljon on nahty ja koettu tassa maassa, vaikka olenkin nahnyt vain murto-osan. Tosin jai semmoinen tunnelma etta nain oikeaa Intiaa. Jos haluaa kokea oikein todellisen nykypaivan Intian, suosittelen etta ei varaa sita viikon matkaa Goalle vaan suunittelee jotain muuta, silla todellisuus taalla on jotain ihan muuta kuin loikoilu aurinkorannalla. Tama osa matkasta oli juuri sita mita odotinkin. Ei tosin ollut tarkoitus viipya nain kauaa taalla mutta en kadu.
Seuraavaksi siis tutkimaan Thaimaata. Mitaan ennakko odotuksia tai suunitelmia ei ole, kunhan nyt paasis sinne ensin.
Yksi asia on varma; joskus hamassa tulevaisuudessa tulen takaisin tahan maahan. Paljon on koyhyytta ja kurjuutta, paljon kuolemaa. Mutta on myos erittain kauniita maisemia ja paikkoja joita voisi istua ihailemassa paivat pitkat. Valkoisella ihmisella ei ole helpointa taalla silla paikalliset nakevat valkoisessa ihmisessa rahan, ja se kay todella rasittavaksi pitemman paalle. Mutta tastakin selvittiin.
Matka jatkuu..
Paljon on nahty ja koettu tassa maassa, vaikka olenkin nahnyt vain murto-osan. Tosin jai semmoinen tunnelma etta nain oikeaa Intiaa. Jos haluaa kokea oikein todellisen nykypaivan Intian, suosittelen etta ei varaa sita viikon matkaa Goalle vaan suunittelee jotain muuta, silla todellisuus taalla on jotain ihan muuta kuin loikoilu aurinkorannalla. Tama osa matkasta oli juuri sita mita odotinkin. Ei tosin ollut tarkoitus viipya nain kauaa taalla mutta en kadu.
Seuraavaksi siis tutkimaan Thaimaata. Mitaan ennakko odotuksia tai suunitelmia ei ole, kunhan nyt paasis sinne ensin.
Yksi asia on varma; joskus hamassa tulevaisuudessa tulen takaisin tahan maahan. Paljon on koyhyytta ja kurjuutta, paljon kuolemaa. Mutta on myos erittain kauniita maisemia ja paikkoja joita voisi istua ihailemassa paivat pitkat. Valkoisella ihmisella ei ole helpointa taalla silla paikalliset nakevat valkoisessa ihmisessa rahan, ja se kay todella rasittavaksi pitemman paalle. Mutta tastakin selvittiin.
Matka jatkuu..
23 dec. 2010
Varanasi
Lyhyesti eilisesta. Otin illalla tuktukin ja lahdin kohti Ganges joen rantaa, silla kuulin etta siela on joku esitys. No paastyani jokeen johtaville rappusille, paikalla oli satoja ihmisia, jos ei tuhansia. Ensinnakin jokeen johtaa hirvean leveat portaat joita pyhiinvaeltajat kayttavat paastakseen jokeen "puhdistautumaan". Kavelin portaat alas ja sain mahdollisuuden vuokrata veneen tunniksi (soutaja kuului hintaan) 10eurolla, aika kova hinta taman maan mittakaavassa.
Vene oli suurinpiirtein kokoa Noan arkki ja olin ainoa matkustaja siina, tuntui etta soutaja ei saanut sita liikkumaan mihinkaan. No ensin tulimme paikalle jossa suoritettiin jotain pyhaa hindu rituaalia kynttiloineen ja suitsukkeineen. Suurin osa ihmisista oli jonkin sortin transsissa. Mahtavaa nahda kuinka ihmiset, (jopa tavalliset arkipaivan tallaajat) ovat omistautuneita uskonnolleen. Siina jotain jolle nostaa hattua!
Tasta siirryimme eteenpain kohti suuria rovioita. Siela poltettiin ruumiita. Tosi hindujen toive on etta kuoleman jalkeen heidan tuhkansa ripotellaan pyhaan Ganges jokeen. No siina rannalla niita ruumiita sitten polteltiin ja sen jalkeen tuhkat tai rippeet ruumiista heitettiin jokeen. Siis samaan jokeen jossa ihmiset kylpevat ja josta he juovat. Kun nousin veneesta lopulta pois, soutaja kysyi jos haluan desinfioida kateni; kieltaydyin kohteliaasti ja kavelin takasin majoituspaikalle. Etta semmosta...
Vene oli suurinpiirtein kokoa Noan arkki ja olin ainoa matkustaja siina, tuntui etta soutaja ei saanut sita liikkumaan mihinkaan. No ensin tulimme paikalle jossa suoritettiin jotain pyhaa hindu rituaalia kynttiloineen ja suitsukkeineen. Suurin osa ihmisista oli jonkin sortin transsissa. Mahtavaa nahda kuinka ihmiset, (jopa tavalliset arkipaivan tallaajat) ovat omistautuneita uskonnolleen. Siina jotain jolle nostaa hattua!
Tasta siirryimme eteenpain kohti suuria rovioita. Siela poltettiin ruumiita. Tosi hindujen toive on etta kuoleman jalkeen heidan tuhkansa ripotellaan pyhaan Ganges jokeen. No siina rannalla niita ruumiita sitten polteltiin ja sen jalkeen tuhkat tai rippeet ruumiista heitettiin jokeen. Siis samaan jokeen jossa ihmiset kylpevat ja josta he juovat. Kun nousin veneesta lopulta pois, soutaja kysyi jos haluan desinfioida kateni; kieltaydyin kohteliaasti ja kavelin takasin majoituspaikalle. Etta semmosta...
22 dec. 2010
nahtya ja koettua
Noniin, nyt ollut muutama paiva hiljaista talla rintamalla. Tosiaan, Jaipurista on siirrytty eteenpain, lyhyehkon viidakkoseikkailun kautta Agraan ihailemaan Mahtavaa Taj Mahalia ja sielta yojunalla Varanasiin, taalla ajattelin sitten huilata pari paivaa ja ihmetella maailman menoa.
Viimeisena paivana Jaipurissa kavelin kaupungin katuja kun huomasin puussa apinaemon jonka sylissa oli pieni poikanen, otin pari askelta lahemmas ottaakseni kuvan niista, samassa tunsin kuinka limainen pieni kasi taraytti poskelle. Se oli isukki kun tuli suojelemaan omiaan, en saanut kuvaa aidista ja pojasta mutta vihaisesta isasta kyllakin.
Kavin lyhyehkolla safarilla (maksoin itseni kirjaimellisesti kipeaksi, silla sairastin vuorokauden vatsataudin sen jalkeen), jossa ei muuta ihmeellista kuin leopardi. Tiikereitakin siel kuulemma piti olla mutta kavi huono tuuri kun ei nakynyt.
Agraan saavuttuani menin nukkumaan ja ajattelin etta aamulla sitten lahden talsimaan kohti Taj Mahalia. Paatin kuitenkin ottaa Tuktukin silla matkaa oli aika paljon, emme paasseet montaakaa sataa metria kun poliisit pysayttivat liikenteen juuri nenamme edesta. Tama ilmeisesti on kaytanto kun arvovieraita saapuu. Koko tie lentokentalta Taj Mahalille oli suljettu, ja vierailut turisteilta oli kielletty Venajan presidentin vierailun takia. No ei siina muu auttanut kun odottaa etta limusiini valui silmien editse (olihan se pakko nahda), ja sitten pariksi tunniksi kavelemaan ympyraa kun eteenpainkaan ei paassyt.
Kun portit lopulta avattiin kaduille ja Taj Mahaliin, ihmisten maara oli aivan kasittamaton, onneksi olin aika jonon karkipaassa ja paasin sulavasti eteenpain, silla kun tulin ulos Mahalista, oli jono kuuleman mukaan yli kilometrin. Mutta naky oli kylla kaiken vaivan, odottamisen ja jokaisen euron vaarti. On se vain ihmeellinen paikka. Sanoin kuvaamattoman kaunista. Se on itse nahtava.
Toivuttuani tasta episodista siirryin juna-asemalle (olin etukateen ostanut lipun, silla taalla voi joutua odottamaan jopa 3-4 paivaa lippua junaan). 3 tuntia odotusta asemalla, 4 sahkokatkosta ja muutama kymmen rottaa odotushuoneen lattialla. Lopulta paasin junaan, jossa odotti makuupaikka, saali vain etta sangyt oli suuniteltu puolta pienemmille ihmisille. Paasin samaan hyttiin intialaisperheen kanssa johon kuului 2 lasta, isa ja aiti. Meinasin pyytaa lapsia siirtymaan ulkopuolelle siksi aikaa kun kapuan ylimmalle pedille, ei meinaan ole lasten silmille semmonen taistelu. Mutta hyvin meni loppujen lopuksi ja 12 tuntia junassa. Nyt olen siis pyhassa Varanasin kaupungissa. Taidan lahtea ihastelemaan Ganges jokea, katsotaan mita se kuljettaa mennessaan.
Nyt taytyy sanoa etta reilu 2 viikkoa kerjaavia ja tippia pyytavia intialaisia alkaa riittamaan, onneksi kohta paasee eteenpain.
Viimeisena paivana Jaipurissa kavelin kaupungin katuja kun huomasin puussa apinaemon jonka sylissa oli pieni poikanen, otin pari askelta lahemmas ottaakseni kuvan niista, samassa tunsin kuinka limainen pieni kasi taraytti poskelle. Se oli isukki kun tuli suojelemaan omiaan, en saanut kuvaa aidista ja pojasta mutta vihaisesta isasta kyllakin.
Kavin lyhyehkolla safarilla (maksoin itseni kirjaimellisesti kipeaksi, silla sairastin vuorokauden vatsataudin sen jalkeen), jossa ei muuta ihmeellista kuin leopardi. Tiikereitakin siel kuulemma piti olla mutta kavi huono tuuri kun ei nakynyt.
Agraan saavuttuani menin nukkumaan ja ajattelin etta aamulla sitten lahden talsimaan kohti Taj Mahalia. Paatin kuitenkin ottaa Tuktukin silla matkaa oli aika paljon, emme paasseet montaakaa sataa metria kun poliisit pysayttivat liikenteen juuri nenamme edesta. Tama ilmeisesti on kaytanto kun arvovieraita saapuu. Koko tie lentokentalta Taj Mahalille oli suljettu, ja vierailut turisteilta oli kielletty Venajan presidentin vierailun takia. No ei siina muu auttanut kun odottaa etta limusiini valui silmien editse (olihan se pakko nahda), ja sitten pariksi tunniksi kavelemaan ympyraa kun eteenpainkaan ei paassyt.
Kun portit lopulta avattiin kaduille ja Taj Mahaliin, ihmisten maara oli aivan kasittamaton, onneksi olin aika jonon karkipaassa ja paasin sulavasti eteenpain, silla kun tulin ulos Mahalista, oli jono kuuleman mukaan yli kilometrin. Mutta naky oli kylla kaiken vaivan, odottamisen ja jokaisen euron vaarti. On se vain ihmeellinen paikka. Sanoin kuvaamattoman kaunista. Se on itse nahtava.
Toivuttuani tasta episodista siirryin juna-asemalle (olin etukateen ostanut lipun, silla taalla voi joutua odottamaan jopa 3-4 paivaa lippua junaan). 3 tuntia odotusta asemalla, 4 sahkokatkosta ja muutama kymmen rottaa odotushuoneen lattialla. Lopulta paasin junaan, jossa odotti makuupaikka, saali vain etta sangyt oli suuniteltu puolta pienemmille ihmisille. Paasin samaan hyttiin intialaisperheen kanssa johon kuului 2 lasta, isa ja aiti. Meinasin pyytaa lapsia siirtymaan ulkopuolelle siksi aikaa kun kapuan ylimmalle pedille, ei meinaan ole lasten silmille semmonen taistelu. Mutta hyvin meni loppujen lopuksi ja 12 tuntia junassa. Nyt olen siis pyhassa Varanasin kaupungissa. Taidan lahtea ihastelemaan Ganges jokea, katsotaan mita se kuljettaa mennessaan.
Nyt taytyy sanoa etta reilu 2 viikkoa kerjaavia ja tippia pyytavia intialaisia alkaa riittamaan, onneksi kohta paasee eteenpain.
19 dec. 2010
epajarjestelmallista toimintaa..
Tein pienen huomion tossa kun istuskelin "kylilla" ja katselin paikallisten toimintaa. Tassa maassa (ainakaan kaymissani paikoissa) ei oikein mikaan toiminta tunnu jarjestaytyneelta tai ennalta suunitellulta. Katselin paikallisten asfalttimiesten toimintaa, ja tuntui etta kenellakaan ei ollut homma missaan vaiheessa hallussa, noin 20miesta juoksenteli paattomasti kuorma-auton takana huutaen koko ajan toisilleen. Ja kun oikein mietin niin tuntuu etta sama kuvio toistuu joka paikassa; kaupoissa, hotelleissa, busseissa jne.
Kaydessani kamelisafarilla, kamelilla oli kolme taluttajaa. Sama formaatti tuntuu toistuvan joka paikassa. Kun kirjautuu sisaan hostelliin, on tiskin takana aina vahintaan 2 miesta ihmettelemassa passia. Tuntuu etta tassa maassa on liikaa ihmisia (pitaa varmasti osittain paikkansa).
Talla hetkella olen Jaipurissa. Eilen kavin paikallisen perheen luona syomassa, ostettuani ensin heilta kaksi silkkihuivia :) (oli hyvaa lammasta). Tanaan kavin Intialaisen kaverin kanssa katsomassa Intialaisen elokuvan, Bollywood tuotantoa, puheesta en ymmartanyt mitaan, mutta kohtaukset olivat kuin suoria kopioita tunnetuista Hollywood patkista.
Auringonlaskut ja nousut ovat taalla mahtavia, nyt siirran itseni kattoterassille ihailemaan kun aurinko painuu kukkuloiden taakse.
Kaydessani kamelisafarilla, kamelilla oli kolme taluttajaa. Sama formaatti tuntuu toistuvan joka paikassa. Kun kirjautuu sisaan hostelliin, on tiskin takana aina vahintaan 2 miesta ihmettelemassa passia. Tuntuu etta tassa maassa on liikaa ihmisia (pitaa varmasti osittain paikkansa).
Talla hetkella olen Jaipurissa. Eilen kavin paikallisen perheen luona syomassa, ostettuani ensin heilta kaksi silkkihuivia :) (oli hyvaa lammasta). Tanaan kavin Intialaisen kaverin kanssa katsomassa Intialaisen elokuvan, Bollywood tuotantoa, puheesta en ymmartanyt mitaan, mutta kohtaukset olivat kuin suoria kopioita tunnetuista Hollywood patkista.
Auringonlaskut ja nousut ovat taalla mahtavia, nyt siirran itseni kattoterassille ihailemaan kun aurinko painuu kukkuloiden taakse.
17 dec. 2010
...lisaa Intiaa...
Ja matka jatkuu. Jaisalmerista matka jatkui Jodhpurin suurehkoon kaupunkiin, joka on tunnettu intialaisten mausteiden valmistuksesta. Yksi paiva sita hullunmyllya riitti ja eteenpain kohti Ranakpurin vuoristomaisemaa. Erittain kaunista seutua ja ennenkaikkea rauhallista. Se tassa maassa on erikoista etta etenkin maaseudulta on lahes mahdotonta loytaa mitaan lansimaiseen elamantyyliin viittaavia piirteita. Joka puolella on likaista, kauhea halina joka puolella jne. Ainoa tapa "paeta" likaisuutta ja sekaisuutta on lahtea todella syrjaisiin paikkoihin (esim. vuoristoon) jossa sitten vastaavasti ei ole yhtaan mitaan, saa olla tyytyvainen etta saa katon paansa paalle.
Toinen asia joka varmasti jaa mieleen on lampotila vaihtelut, paivisin on reilua 30 astetta, ja aamulla kun heraa niin mittari lahentelee nollaa.
Mutta kuten aikaisemmin sanoin, tahan on nyt vain totuttava. Aika askeettista elamaa taalla talla hetkella eletaan mutta toisaalta erittain mielenkiintoista ja opettavaista.
Talla hetkella olen pyhassa Pushkarin kaupungissa joka ennen oli tuttu kamelimarkkinoistaan. Nykyaan taalla on kymmenittain temppeleita ja pyha jarvi joka on yksi Hindujen pyhiinvaelluspaikoista. Itsekin kavin puhdistamassa sieluni kyseisessa jarvessa, tosin turistina jouduin pulittamaan euron tasta rituaalista, meni kuulemma "hyvantekevaisyyteen".
Tanaan tai huomenna sitten olisi tarkoitus matkata Jaipuriin. 22.12 on junalippu Varanasiin, joten jouluaaton vietan todennakoisesti Ganges joen varrella katsoen kuinka ruumiit ajelehtivat silmieni edessa.
Sen verran tuli muutoksia matkasuunitelmaan etta koska tama Intian matka venahti nain pitkaksi niin taidan jattaa Neplain pois toistaiseksi, siella kun ei kuulemma oikein tahan aikaan ole parhaat vaelluskelit, joten 27.12. lennan suoraan Bangkokiin.
Noniin, tassa talta eraa. Matka jatkuu!!
Toinen asia joka varmasti jaa mieleen on lampotila vaihtelut, paivisin on reilua 30 astetta, ja aamulla kun heraa niin mittari lahentelee nollaa.
Mutta kuten aikaisemmin sanoin, tahan on nyt vain totuttava. Aika askeettista elamaa taalla talla hetkella eletaan mutta toisaalta erittain mielenkiintoista ja opettavaista.
Talla hetkella olen pyhassa Pushkarin kaupungissa joka ennen oli tuttu kamelimarkkinoistaan. Nykyaan taalla on kymmenittain temppeleita ja pyha jarvi joka on yksi Hindujen pyhiinvaelluspaikoista. Itsekin kavin puhdistamassa sieluni kyseisessa jarvessa, tosin turistina jouduin pulittamaan euron tasta rituaalista, meni kuulemma "hyvantekevaisyyteen".
Tanaan tai huomenna sitten olisi tarkoitus matkata Jaipuriin. 22.12 on junalippu Varanasiin, joten jouluaaton vietan todennakoisesti Ganges joen varrella katsoen kuinka ruumiit ajelehtivat silmieni edessa.
Sen verran tuli muutoksia matkasuunitelmaan etta koska tama Intian matka venahti nain pitkaksi niin taidan jattaa Neplain pois toistaiseksi, siella kun ei kuulemma oikein tahan aikaan ole parhaat vaelluskelit, joten 27.12. lennan suoraan Bangkokiin.
Noniin, tassa talta eraa. Matka jatkuu!!
14 dec. 2010
Luoteessa
Noniin, tanaan sitten sain rinkkanikin takaisin sen jalkeen kun Aeroflot oli sen mestarillisesti hukannut, mahtavaa.
Elikkas, Intian kierteley alkoi Delhista, kohti pohjoista. Ensimmainen yo pienessa vuoristo kylassa, Mandalissa, yolla lampotila laski nollan tietamille, mutta paivalla lahes 30. Yhden paivan kiertelin ympari kylaa ja iltapaivalla kohti Bikanerin kaupunkia. Siella yksi yo ja yksi paiva, seuraavaksi kohti Jaisalmerin pienta kylaa (n.35 000 asukasta), jossa ensimmainen ilta aavikolla kameliratsastusta, auringonlasku hiekkadyyneilla, seka iltamenot Intialaiseen tyyliin.
Kaiken kaikkiaan Intialaiset ovat erittain kohteliaita ja ystavallisia etenkin ulkomaisi turisteja kohtaan. Jotenkin on semmonen tunne etta mina olen taalla talla hetkella suurin nahtavyys, minne vain meneekin niin paikallisten paat kaantyilevat ja ihmetys on suuri kun kadulla kavelee 120 kiloinen otus, joka ei ole lehma.
Kaikennakoista tulee eteen joka paiva, mutta kai sita alkaa pikkuhiljaa jotottumaan paikalliseen kulttuuriin ja maisemaan. Kaupungeissa kavelee lehmia, kameleita, koiria, magnusteja, kaytannossa kaikennakoisia otuksia, taman lisaksi kasittamaton maara ihmisia joka paikassa. Silmat saa olla niin paassa kuin muissakin ruumiinosissa ettei satu vahinkoja.
Matkustaminen sujuu hyvin ja katevasti, paa-asiassa bussilla, taksilla tai liftaamalla. Pari kertaa joutunut turvautumaan paikallisten turistitoimistojen palveluihin. Etaisyydet paikkakuntien valilla ovat pitkia ja tiet todella huonossa kunnossa. Tata kuvastaa hyvin se etta ensimmainen pikataival oli pituudeltaan 260km ja aikaa meni yli 6 tuntia. Valilla oli yksikaistainen mutta kaksisuuntainen tie, se on meinaan erikoista, varsinkin pilkkopimealla keskella yota.
Elama ja kuolema kavelee kasi kadessa tassa maassa, siihen on vain totuttava.
Elikkas, Intian kierteley alkoi Delhista, kohti pohjoista. Ensimmainen yo pienessa vuoristo kylassa, Mandalissa, yolla lampotila laski nollan tietamille, mutta paivalla lahes 30. Yhden paivan kiertelin ympari kylaa ja iltapaivalla kohti Bikanerin kaupunkia. Siella yksi yo ja yksi paiva, seuraavaksi kohti Jaisalmerin pienta kylaa (n.35 000 asukasta), jossa ensimmainen ilta aavikolla kameliratsastusta, auringonlasku hiekkadyyneilla, seka iltamenot Intialaiseen tyyliin.
Kaiken kaikkiaan Intialaiset ovat erittain kohteliaita ja ystavallisia etenkin ulkomaisi turisteja kohtaan. Jotenkin on semmonen tunne etta mina olen taalla talla hetkella suurin nahtavyys, minne vain meneekin niin paikallisten paat kaantyilevat ja ihmetys on suuri kun kadulla kavelee 120 kiloinen otus, joka ei ole lehma.
Kaikennakoista tulee eteen joka paiva, mutta kai sita alkaa pikkuhiljaa jotottumaan paikalliseen kulttuuriin ja maisemaan. Kaupungeissa kavelee lehmia, kameleita, koiria, magnusteja, kaytannossa kaikennakoisia otuksia, taman lisaksi kasittamaton maara ihmisia joka paikassa. Silmat saa olla niin paassa kuin muissakin ruumiinosissa ettei satu vahinkoja.
Matkustaminen sujuu hyvin ja katevasti, paa-asiassa bussilla, taksilla tai liftaamalla. Pari kertaa joutunut turvautumaan paikallisten turistitoimistojen palveluihin. Etaisyydet paikkakuntien valilla ovat pitkia ja tiet todella huonossa kunnossa. Tata kuvastaa hyvin se etta ensimmainen pikataival oli pituudeltaan 260km ja aikaa meni yli 6 tuntia. Valilla oli yksikaistainen mutta kaksisuuntainen tie, se on meinaan erikoista, varsinkin pilkkopimealla keskella yota.
Elama ja kuolema kavelee kasi kadessa tassa maassa, siihen on vain totuttava.
12 dec. 2010
Intia
Okei. Ensimmaista kertaa paasen kirjottelemaan tanne oikein kunnolla. Matka alkoi siis noin 8 tuntia myohassa Finnairin lakon takia. Moskovan lentokentan F terminaalissa on oikein hienot tilat lepaamista varten, sohvineen, baareineen ja sankyineen, saali vain etta sinne paasee ainoastaan Business luokan lipulla. No onneksi loytyi marmorilattia jossa oli hyva odotella 16 tuntia jatkoyheytta.
Saavuin lopulta Delhin lentokentalle 9.12. kl. 00.30. Taksilla hotelille huilaamaan ja heti aamusta alkoikin tutustuminen intialaisiin ja intialaisuuteen.
Ensimmainen shokki oli jo matka lentokentalta hotellille, liikenne on kaoottista. Vilkun sijasta kaytetaan aanimerkkia, keskella tieta ajaminen on enemman saanto kuin poikkeus ja milloin missakin voi tormata lehmaan, vuoheen tai kaytannossa ihan mihin vaan.
Yksi paiva Delhia riitti minulle ja lahdin kiertelemaan luoteis Intiaa. Huomenna (toivottavasti) kerron luoteis Intian maaseudusta ja matkan etenemisesta.
Saavuin lopulta Delhin lentokentalle 9.12. kl. 00.30. Taksilla hotelille huilaamaan ja heti aamusta alkoikin tutustuminen intialaisiin ja intialaisuuteen.
Ensimmainen shokki oli jo matka lentokentalta hotellille, liikenne on kaoottista. Vilkun sijasta kaytetaan aanimerkkia, keskella tieta ajaminen on enemman saanto kuin poikkeus ja milloin missakin voi tormata lehmaan, vuoheen tai kaytannossa ihan mihin vaan.
Yksi paiva Delhia riitti minulle ja lahdin kiertelemaan luoteis Intiaa. Huomenna (toivottavasti) kerron luoteis Intian maaseudusta ja matkan etenemisesta.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)