Ainiin...

ja iso kiitos kaikille jotka ovat lukeneet blogia ja seuranneet matkan etenemista. Kiva huomata etta nainkin moni on jaksanut lueskella kirjoituksiani. Vaikka tekstit eivat aina mita hienointa muotoa olekaan :)

Se oli siina..

Tama matka olis nyt sitten niinkun pistetta vaille paketissa. Lahes 2 ja puoli kuukautta olen nyt kierrellyt pitkin kaakkois aasian maita ja mantuja. Paljon olen nahnyt ja kokenut. Monia mielenkiintoisia ihmisia olen tavannut. Kaiken kaikkiaan loistava reissu ollut. Yhtaan ei harmita etta lahdin alunperin matkaan. Ainoa asia mika harmittaa, on etta joutuu lahtemaan takaisin kylmaan, vaikka toisaalta onhan se ihan jees paasta kotikulmille.

Jotenkin minusta tuntuu etta paluu kotikaupunkiin tulee olemaan vain valiaikainen etappi, himo paasta tutkimaan uusia paikkoja on huikaiseva.

Ikava kylla en nyt ehdi kirjoitella sen enempaa raporttia matkan annista silla lento kohti Dusseldorfia lahtee muutaman tunnin paasta ja pitaa siirtaa itseni lentokentalle.

Mieli ja Suomen lippu korkealla takaisin kohti tuhansien jarvien maata --->

Tien paalla....

Phonsavanin kaupungissa, Laosissa, oli tarkoitus viettaa vain paiva pari ja jatkaa matkaa kohti Vietnamin Hanoita. No ensin sanottiin etta bussit liikkuvat vasta maanantaina ja enkohan mina nukkunut ensimmaisen kerran pommiin juuri maanantai aamuna. Eli minun bussini kohti Vietnamia lahti vasta tiistaina. 12 tunnin matka, mutta maisemat olivat kylla niin upeita etta ei harmittanut yhtaan. Upeita vuoristomaisemia kummallakin puolella kun kulkuneuvo pujotteli serpentiiniteita alaspain kohti Vinhin kaupunkia Vietnamissa (aikaa saastaakseni paatin jattaa Hanoin valiin talla kertaa).

Eron Laosin ja Vietnamin valilla huomasi itse asiassa heti kun ylitti rajan. Kaikista vierailemistani maista, Vietnam on lahempana Intiaa kuin muut; kauhea maara ihmisia joka puolella, liikenne kaoottista, likaista joka puolella ja hirvea meteli. Nyt jo tuli ikava Laosin rauhallista ilmapiiria.

Jokatapauksessa, Vinh, joka ei ole mikaan suurkaupunki, vaikutti ihan OK mestalta, mutta en jaisi sinne 1 yota pitemmaksi aikaa. Niinpa lahdin heti seuraavana paivana junalla kohti Ho Chi Minh Citya (tai Saigon, kuten taalla paremmin tunnetaan). Pitka junamatka oli, mutta loppujen lopuksi paasin perille. Viela en ole ehtinyt kylilla paljon pyorimaan, mutta pari paivaa tassa nyt olisi aikaa ottaa selvaa mika on homman nimi...

Laos

Huhhuh.. Reilut 24 tuntia bussissa nukkumatta Siem Reapista Vientianeen, Laosin paakaupunkiin. Oli uuvuttava mutta erittain hauska matka. Ensimmaiset 5 tuntia taittui pikkubussilla joka oli erittain ylibuukattu, liikkumatilaa oli n. 3cm joka suuntaan. Kun kuulimme etta oli aika vaihtaa isompaan, VIP bussiin, huokaisimme helpotuksesta. Mutta ei! Kun kapusimme portaat bussin ylakertaan, huomasimme etta tamakin bussi oli huomattavan ylitaynna. Ei muuta kuin metalliportaille istumaan. Hetken siina aimisteltyamme, paikat hieman jo puuduksissa, eras ranskalainen heppu sai loistoidean. Kaikkien matkalaisten tavarat oli ladottu bussin alakerrassa olevaan sailytystilaan, paatimme kavuta kapsakkien paalle huilimaan. Tama oli loistava veto. Seuraavat 6 tuntia menikin sitten loikoillessa pehmeimmalla mahdollisella pedilla, 3 muun matkaatekevan, (ranskalainen, venalainen ja saksalainen), seka yhden valkoviinipullon kanssa. Hauskaa oli ja matka taittui rattoisasti. Rajan ylitys Laosiin taittui vaivatta, viisumit hoitui kadenkaanteessa ja parien lahjuksien jalkeen oli leimat passeissa. Oli taas aika vaihtaa bussia, yobussiin.

Loput 12 tuntia matkasta taittuikin sitten sangyssa loikoillessa, tosin tilaa oli sen verran etta kaikki makasivat kyljellaan koko matkan ja jalat koukussa, ei tullut uni. Lopulta saavuin onnellisesti Laosin paakaupunkiin. Melko pieni, mutta sitakin rauhallisempi kaupunki ystavallisine ihmisineen, viihdyin.

Tarkoitus oli ottaa heti seuraava bussi Hanoihin, Vietnamiin, mutta tama osoittautuikin vaikeammaksi, seuraava bussi Vietnamiin nimittain liikennoi vasta maanantaina, kiinalaisen uudenvuoden takia. No sen paivan (perjantai) kaveleskelin Vientianen katuja Venalaisen reissaajan kanssa (ja mikas oli hanen kanssaan kavellessa, han kun otti huolen kaikista mahdollisista maksuista sina paivana, patakkaa tuntui loytyvan). Illalla 8 aikaan sitten oli taas aika siirtya bussiasemalle, bussi kohti Phonsavanin kaupunkia lahti klo. 20. Noin 11 tunnin istuminen, jalleen, erittain taydessa bussissa ja lopulta saavuin tahan mukavan tuntuiseen pieneen kylaan. Viela en tieda mita taalta loytyy silla nukuin lahes koko taman paivan. Nyt taytyy vain toivoa etta taalta olisi paremmat yhteydet Vietnamin puolelle, ainakin olen lahempana rajaa..

Ensi vaikutelma Laosista on erittain positiivinen, tama asukasluvultaan hieman Suomea isompi valtio vaikuttaa melko rauhalliselta ja ihmiset ovat ystavallisen tuntuisia, aidosti. Kerjaamista ja himokaupustelijoita ei juurikaan ole viela tullut eteen, hyvalta nayttaa...

Cambodia

Phnom Penhissa tuli vierailtua kansallismuseossa ja Royal Palacessa jotka olivat molemmat melko kiinostavia kohteita. Loppuajan kiertelin ympari kaupungin katuja. Sama malli naytti toistuvan siina kaupungissa kuin muissakin taman alueen suurkaupungeissa. Keskusta-alue on taysin turistien valloittama; irkkupubeineen ja pizzerioineen. Muutama kilometri tasta helvetista ulospain ja todellinen helvetti paljastuu. Koyhyys ja kurjuus jossa suurin osa taman maan kansalaisista elaa on erittain kurjaa katseltavaa. Pikkulapset jotka juuri ovat oppineet kavelemaan, makaavat kaduilla pieni villapeite paalla, toiset penkovat roskakasoja toivoen loytavansa jotain syotavaa tai myytavaksi kelpaavaa. Naiset kantavat itkevia vauvoja sylissaan ja nayttavat silta kuin eivat olisi syoneet kuukauteen. Halu auttaa on suuri, mutta minkas teet kun ihmisia on niin paljon.

Paikallisten kertomusten mukaan Phnom Penh on kasvanut ja myoskin rikastunut kasvavan turismin ansiosta, taytyy vain toivoa etta saadut voitot osattaisi suunnata oikeaan osoitteeseen.

Joka tapauksessa matka jatkui kohti Siem Reapia jossa tarkoituksen nahda Angkor Watin temppelikyhaelmat. Oli jalleen kerran hauska tapahtuma kun saavuin Siem Reapin bussiasemalle; ensinnakin bussin edustan valloitti parikymmenta innokasta tuktuk kuskia jotka tarjosivat halpoja palveluitaan matkalaisille, no hetken siina aimisteltyani tuli vastaan nuori mies joka kantoi lappua jossa luki isoilla kirjaimilla MR. SALO. Kyseessa oli tuktuk kuski jonka guest housen omistaja Phnom Penhista oli minulle jarjestanyt kun maksoin 3dollaria ylimaaraista yopymisesta.

Tiistaina lahdin aikaisin aamulla pyoralla (jonka saa vuokrata 1dollari/paiva) kohti temppelikaupunkia. Ja taytyy sanoa etta kylla kannatti maksaa 20dollaria lipusta. 800-1100-luvuilla kyhatyt temppelit olivat mahtavia. Vaikea kuvitella etta ihminen on kasivoimin kyennyt rakennuttamaan moisia siihen aikaan. Joka tapauksessa, olisi pitanyt ostaa vahintaan 3 paivan passi jotta ehtisi nakemaan edes puolet temppeleista, sen verran iso paikka se on. Mutta kylla sita yhdessakin paivassa ehti yhta sun toista. Kovasti yrittavat kunnostaa temppeleita jotta ne kestaisivat viela toiset 1000 vuotta, mutta jopa nykypaivan tekniikoilla se tuntuu olevan erittain haastava tehtava.

Tanaan taidan vain tappaa aikaa reippaillessa pitkin katuja, huomenna aamulla klo. 05.00 lahtee bussi Laosin paakaupunkiin, matka kestaa kuuleman mukaan n. 24h. Tarkoitus vain pysahtya yoksi tai pariksi sinne ja jatkaa matkaa kohti Vietnamin Hanoita...

Matka jatkuu..

Muutama paiva Kuala Lumpuria sai riittaa. Hieno paikka, mutta miele halajaa eteenpain. Minulla oli lento varattuna perjantai aamulle kello 0700 Kuala Lumpurista Phnom Penhiin, Kambodzaan. Koska lento oli niin aikaisin, paatin menna lentokentalle jo illalla, otin viimeisen bussin keskustasta ja olin lentokentalla 11 aikaan illalla. Jalleen kerran siis yo lentokentalla, mutta saastinpahan yhden yon majoituksessa. Ja mikas siella on kivilattialla maatessa.

Lopulta saavuin Kambodzan paakaupunkiin 8 aikaan aamulla paikallista aikaa. Viisumi jarjestyi hujauksessa ja otin tuk tukin keskustaan. Taytyy sanoa etta olin vahan huolissani mika kaupungilla odottaa, kuunneltuani muiden matkalaisten kertomuksia, sain kasityksen etta tama paikka olisi vahintaan yhta karu kuin ne paikat Intiassa joissa kavin. Mutta nain ensimmaisen paivan jalkeen taytyy sanoa etta tama vaikuttaa ihan OK paikalta. Suht siistia, ainakin kaupungin ytimessa, erittain halpaa ja ihmiset vaikuttavat mukavilta.

Tosiaan. Jaoin saman tuktukin yhden saksalaisen kanssa, lentokentalta keskustaan. Sanoimme kuskille etta tama jattaisi meidat jonkun Guest Housen eteen joka ei saa maksaa yli 7 dollaria yolta. No sitten alkoikin etsiminen, osoittautui nimittain etta tama saksalainen kaveri olikin vahan tarkempi huoneiden laadun suhteen. Lopulta (taisi olla kolmas paikka) sanoin etta meikalainen jaa nyt tahan majoitukseen. Vasymys alkoi painaa siihen malliin etta oli pakko saada unta palloon.

Joka tapauksessa, ajattelin viipya pari kolme yota tassa kaupungissa, jonka jalkeen Seam Reapiin katsomaan temppeleita, ja sielta sitten Laosin rajalle...

Kuala Lumpur

Ja matka jatkui Cameronilta maanantain aamuna kohti Kuala Lumpuria. Reilu 4 tunnin bussimatka (ilmastoitu bussi jossa penkit sai makuuasentoon) joka toi Chinatowniin. Hetken kaveltya loytyi sopiva majoitus, aivan kaupungin ytimesta.

Eilen ensimmainen paiva taalla ja liittaydyin mukavan suomalais pariskunnan matkaan, kavimme mm. islamilaisen taiteen museossa ja poliisimuseossa. Hieno paiva kaikenkaikkiaan. Tanaan olisi tarkoitus lahtea katsomaan Petronas Towerseja, iltapaivaksi tosin luvattu ukkosmyrskya, etta saa nyt nahda miten kay...

Perjantaiksi varasin lennon Kambodzaan...

Cameron Highlands

Kylla vaan on hieno paikka, ei voi muuta sanoa. Ensimmaisen paivana lahdin kavelemaan pienen kylan keskustan lapi, suuntana vesiputous. Pienelta metsapolulta oli todella mahtavat maisemat vesiputoukselle. Lahdin siita kapuamaan "pienen" maen rinnetta ylospain, paamaarana 1800m ja rapiat korkean kukkulan huippu. Noin 3 tuntia kavuttuani, valilla lahes pystysuoraa seinamaa ylospain, valilla roikkuen puunjuurista, paasin lopulta perille, ja nakyma oli huiman mahtava. Mika parasta, koko taman matkan aikana en tavannut yhta ainoata ihmista, ihan rauhassa sai olla omissa oloissaan ja edeta omaa vauhtiaan. Alastulo olikin sitten hankalampaa, valitsin ilmeisesti vaaran polun, joka kuulemma on paikallisen koulun oppilaita varten. No siina jonomuodostelmassa sitten laskeuduttiin rinnetta alaspain, edessani 20 meuhkaavaa lasta.

Toisena paivana, eli eilen, paatin ottaa opastetun kiertoajelun alueella. Kiertely kesti koko paivan ja oli toden totta hintansa vaarti. Pysahdyspaikkoina oli mm. alueen korkein huippu reilut 2000m, teeplantaasit, alueen historiasta kertova museo, liskotarha ja muutama muu. Kaiken kaikkiaan hieno paiva.

Tanaan taidan ottaa vain iisisti, soin juuri aamupalan, ja taidan viettaa loppupaivan kirjan parissa ja kylilla kavelyssa. Huomenna aamulla lahtee bussi Kuala Lumpuriin..

Sita odotellessa...

Jestas...

Nyt kavi saka ja sen myota on mieli todella korkealla, ainakin 1800metria merenpinnan ylapuolella. Selvisin kuin selvisinkin perille, ja taytyy sanoa etta pitkan matkan jalkeen ei voi olla muuta kuin tyytyvainen.

Kauhea saka majoituksen kanssa. Kurkkasin nopeasti netista Guest Housen joka vaikutti hienolta ja tein varauksen netin kautta, mutta en ehtinyt jaada odottamaan vahvistusta kun bussi oli lahdossa. No bussimatka kesti n. 3tuntia rinteita ylospain ja kuski joutui menna valilla ulos lisaamaan jaahdyttimeen nestetta ettei jaada tielle. No lopulta paastiin perille (minun lisaksi bussissa oli 1 matkustaja, kannattavaa?). Kun saavuin lopulta oikean oven eteen sisalta ryntasi kiireisen nakoinen, ystavallinen mieshenkilo joka kysyi olenko Tomi. Hieman hammastyneena vastasin myontavasti. Tahan han selitti pitkat pahoittelut ettei ollut ehtinyt vastaamaan huonevaraus mailiin. Siina vaiheessa alkoi jo nousta epailykset pintaan. Mutta lopulta han jatkoi: "mutta onneksi meilla on yksi sanky tyhjana seuraavat kolme yota". Eli juuri se aika kun ajattelin olla taalla. Siina vaiheessa olin onneni kukkuloilla, kirjaimellisesti. Miten voi olla mahdollista etta nainkin isossa mestassa, sattuu olemaan juuri yksi sanky vapaana ja juuri sen ajan kun halusin...

Tuntuu silta etta tana yona maistuu uni, ja huomenna voikin sitten hyvilla mielin alkaa tutkimaan ymparistoa...

Welcome to Malaysia

Doddi.. Koh Samuilta lahdin maanantai aamuna kohti Krabia, tarkoituksen olla siela pari yota ja siirtaa siita itseni Malesian rajojen sisapuolelle. Matka Samuilta Krabille kesti yllattavan pitkaan, osittain liikuttiin bussilla, valilla lautalla, valilla jopa lava-auton lavalla ja lopuksi minibussilla, mutta n. 8 tunnin matkan jalkeen paasin Krabille. Halvan majoituksen loytyminen osoittautui yllattavan hankalaksi ja jouduinkin maksamaan 20egee ekasta yosta. Onneksi toinen yo saatiin sumplittua niin etta heitettiin ylimaarainen patja kavereiden huoneeseen (kiitos siita Jeppu ja Nugge).

Keskiviikko aamuna (kl. 06.20) lahti minibussi kohti Hat Yaita josta on hyvat yhteydet raja-asemalle. Ajattelin etta parasta lahtea aikaisin niin ehdin saman paivan iltana ensimmaiseen kohteeseen Malesian puolella (Kota Bharu). No perseelleenhan se meni. Hat Yaista paasin nopeasti rajalle ja kavelin muutaman tiskin ja parin repun tarkastuksen jalkeen onnellisesti Malesian katuja, etsien bussi asemaa. No siina jonkun aikaa dallailtua ja muutaman kerran kysyttyani neuvoja kavi ilmi etta olin taysin eri paikassa kuin luulin. Luulin olevani koillis osassa maata, mutta olenkin luoteessa. Nyt olikin jo huomattavasti vaikeampaa paasta Kota Bharuun. Tein paatoksen etta skippaan kyseisen kaupungin kokonaan ja suuntaan suoraan Cameron Highlandsille joka on suurinpiirtein puolivalissa matkalla Kuala Lumpuriin.

Ensin bussi Butterworthiin saavuin sinne niin myohaan etta bussit eivat enaa kulkeneet sen jalkeen, joten ei muuta kuin rinkka maahan ja penkille nukkumaan. Aamulla herattyani selka vahan jumissa bussi kohti Ipohn kaupunkia lahti heti aamusta. Nyt saavuin siis Ipohiin ja taalta bussi Cameroniin lahtee 5 tunnin kuluttua. Mutta maisemat ovat upeita. Korkeita kukkuloita kohoaa joka puolella. Odotan innolla nakevani Cameron Highlandsin teeviljelmat...

Pari yota siella ja sitten mahdollisesti Kuala Lumpuriin. Sielta olisi tarkoitus lentaa Cambodian puolelle. Mutta kuten tassa nyt on huomattu niin suunitelmat muuttuvat paivittain, ja mikas sen parempaa..

oolrait...

Tanaan olis sitten viimenen paiva talla saarella. Nyt on loikoiltu ihan tarpeeksi, pakko paasta liikkeelle. Tein lyhyen reissun viereisille saarille Koh Phangan ja Koh Tao. Ihan OK mestoja, mutta rannat ja saaret ovat aika lailla samanlaisia. Huomenna aamulla tarkoitus raahata itseni lautalle joka vie Surat Thanin satamaan. Sielta olisi tarkoitus menna bussi Krabin rannoille. Yhdeksi yoksi sinne moikkaamaan kotikaupungin kavereita.

Todella odotan paasevani Malesian puolelle, erityisesti Cameron Highlands kutkuttaa kovasti. Kuuleman mukaan erittain hieno paikka. Kohta nakee...

jaa-a...

Vahan on kaks jakoset fiilikset nyt. Menin ja tein varmaan vahan hatikoidyn paatoksen, mutta varasin lennon takaisin Suomeen. Kuukaus olis viela aikaa kierrella. Tarkemmin; lento lahtee Bangkokista 14.2. ja saapuu Helsinkiin 15.2. Enpa tieda miksi tammoinen veto.

Yksi motiivi oli varmasti seuraava matka. Kylla. Talla tulee keskusteltua paivittain muiden matkalaisten kanssa ja jaettua heidan kokemuksia eri maista. Saa erittain hyvia vinkkeja paivittain minne kannattaisi menna. Jotta joskus pystyisin toteuttamaan nama suunitelmat, taytyy kayda kotona vahan jarjestelemassa paikkoja, ja keraamassa rahaa. Toisaalta olisi ollut mahdollisuus seka taloudellisesti etta ajallisesti pidentaa tata matkaa viela toisella mokomalla, mutta mutta... Mielessa kavaisi myos vaihtoehto hankkia viisumi Australiaan ja hakea toita sielta (kuulemma aika helppoa loytaa duunia), mutta talla kertaa vaaka kallistui kotimaan puoleen (huhujen mukaan sieltakin on mahdollista saada toita).

Elama on valintoja taynna ja talla kertaa tallainen valinta...

Nojaa... nyt asia kuitenkin on nain etta 14.2 lahtee lento ja ennen sita olisi viela muutama maa koluttavana. Maanantaina tarkoitus siirtaa itseni Malesian puolelle, saa nahda mika siella odottaa. 2 viikon lepo teki hyvaa, mutta nyt alkaa jalkapohjat jo kutiamaan, pakko paasta liikkeelle.

Kiertelya..

Eilen vuokrasin skootterin saksalaisen kaverin suosittelemana ja lahdimme kiertelemaan saarta ilman sen kummempia suunitelmia. Uskomatonta kuinka hienoja rantoja ja muita nahtavyyksia talta saarelta loytyy. Joitakin paikkoja voi kuvailla vain sanalla "paratiisi". Turisteja on vaikka milla mitalla mutta kuitenkin loytyy paikkoja jonne ihmiset eivat ole ankeneet.

Aika paljon sai taiteilla etta pysyi yhtena palasena, valilla mentiin paikkoihin joihin ei edes johtanut tieta, keskella metsaa poristeltiin. Kylla tana aamuna sitten skootteri firman edustaja vahan katseli kun mopo ei ollut ihan puhdas, mutta saastyin lisamaksuilta.

Paiva oli todella hieno ja onnistuin entisestaan polttamaan itseani, nyt taidan oikeasti nayttaa ravulta. 11 tuntia mopon paalla tuntuu kylla tanaan hieman selassa ja takamuksessa, mutta oli se sen arvoista.

Huomenna taidan lahtea parin paivan saarihyppely reissulle. Ko Phangan ja Ko Taon saaret houkuttelevat kovasti. Ja ovat aika lahella.

Nyt taytyy saada kuppi kahvia...

Turisteja..

Noniin, tanaan paasin ensimmaista kertaa kunnolla makaamaan beachille, ja eihan se hyvin paattynyt. Kary kavi. Naama punottaa, etukeho taysin punainen jalkoja polttaa.. no ehka kaikki on hyvin huomenna. Rannat talla saarella ovat todella hienoja, tosin viime paivien sateet ja kova tuuli ovat saastuttaneet rannat kaiken maailman merielavilla sun muilla. Lisaksi suuri ongelma tassa paikassa ovat joka paikkaan ankevat turistit; kova aanisia britteja, sikailevia saksalaisia, 3:en promillen suomalaisia....

Tana aamuna lahdin rannalle hyvilla mielin kun nain ikkunasta auringon vihdoin pilkottavan. Saavuttuani rannalle huomasin sopivan auringonotto paikan olevan kiven alla. Ensinnakin meriveden korkeus oli niin korkea etta aluetta jonne vesi ei yltanyt oli noin muutaman metrin verran. Toiseksi huomasin etta nama muutamat metrit oli taytetty aika tehokkaasti muilla samalaa asialla olevilla. No loppujen lopuksi kaveltyani noin tunnin verran rantaa pitkin loysin sopivan paikan polttaa itseni. Siina se tama paiva sitten vierahtikin.

Talla saarella tuntuu loytyvan aktiviteetteja jos johonkin suuntaan. Huomenna ajattelin pyrahtaa koko saaren ympari. Nayttaa loytyvan myos futisgolf kentta taalta, sitahan on pakko koettaa.
Nojoo, tama osa matkasta menkoon nyt hieman nauttien elamasta. Viela on pitka matka edessa ja paljon nahtavaa, taytyy vahan kerata voimia.

Alustavasti olen suunitellut suuntaavani Malesian puolelle taalta, bussiyhteydet pitaisi olla aika hyvat.

eteenpain

Nyt on viikko vietetty Bangkokissa ja aika siirtya eteenpain. Illalla lahtee bussi kohti Ko Samuin saarta. Saa nahda jos olen siela suraavat 2 viikkoa vai lahdenko mahdollisesti kiertelemaan etela Thaimaata vahan laajemmin.

En olisi uskonut sanovani tata mutta nyt jo tuli pieni kaipuu takaisin Intiaan. Tama on ollut niin suuri ero tulla paikoista joissa ei tosiaan ole mitaan lansimaalaisuuteen viittaavaa, tanne turistien kehtoon jossa viina huumeet ja seksi ovat arkipaivaa. Jollain tasolla kaipaan vanhan mallin elamantapaa. Eilen alkoi jo tuntua etta ei helvetti, eihan tasta tule mitaan. Jospa se mieli tasta kirkastuu kun maisema vahan vaihtuu.

Onhan taalla Bangkokissakin ollut vaikka mita nahtavaa. Hienoja paikkoja, ja vaikka paljon on ihmisia niin olen kuitenkin onnistunut loytamaan myos rauhallisempia paikkoja joissa voi vahan rentoutua. Mina ainakin tarvitsen hiljaisuutta ymparilleni aina valilla, useimmiten. Kauhea halina ja meteli koko ajan ei tee hyvaa minun hermoille.

No nyt on siis 10 tunnin bussimatka edessa, siihen paalle pari tuntia veneella niin ehka sita voi nauttia jonkun aikaa rannalla sen jalkeen.