Luoteessa

Noniin, tanaan sitten sain rinkkanikin takaisin sen jalkeen kun Aeroflot oli sen mestarillisesti hukannut, mahtavaa.

Elikkas, Intian kierteley alkoi Delhista, kohti pohjoista. Ensimmainen yo pienessa vuoristo kylassa, Mandalissa, yolla lampotila laski nollan tietamille, mutta paivalla lahes 30. Yhden paivan kiertelin ympari kylaa ja iltapaivalla kohti Bikanerin kaupunkia. Siella yksi yo ja yksi paiva, seuraavaksi kohti Jaisalmerin pienta kylaa (n.35 000 asukasta), jossa ensimmainen ilta aavikolla kameliratsastusta, auringonlasku hiekkadyyneilla, seka iltamenot Intialaiseen tyyliin.

Kaiken kaikkiaan Intialaiset ovat erittain kohteliaita ja ystavallisia etenkin ulkomaisi turisteja kohtaan. Jotenkin on semmonen tunne etta mina olen taalla talla hetkella suurin nahtavyys, minne vain meneekin niin paikallisten paat kaantyilevat ja ihmetys on suuri kun kadulla kavelee 120 kiloinen otus, joka ei ole lehma.

Kaikennakoista tulee eteen joka paiva, mutta kai sita alkaa pikkuhiljaa jotottumaan paikalliseen kulttuuriin ja maisemaan. Kaupungeissa kavelee lehmia, kameleita, koiria, magnusteja, kaytannossa kaikennakoisia otuksia, taman lisaksi kasittamaton maara ihmisia joka paikassa. Silmat saa olla niin paassa kuin muissakin ruumiinosissa ettei satu vahinkoja.

Matkustaminen sujuu hyvin ja katevasti, paa-asiassa bussilla, taksilla tai liftaamalla. Pari kertaa joutunut turvautumaan paikallisten turistitoimistojen palveluihin. Etaisyydet paikkakuntien valilla ovat pitkia ja tiet todella huonossa kunnossa. Tata kuvastaa hyvin se etta ensimmainen pikataival oli pituudeltaan 260km ja aikaa meni yli 6 tuntia. Valilla oli yksikaistainen mutta kaksisuuntainen tie, se on meinaan erikoista, varsinkin pilkkopimealla keskella yota.

Elama ja kuolema kavelee kasi kadessa tassa maassa, siihen on vain totuttava.